Mulla ei oikeesti nyt suju. Illalla tein ruokaa ja onnistuin polttomerkkaamaan yhen puuhaarukan, saamaan tiskialtaan täyteen makaronia, kaatamaan ilmeisesti ajatuksen voimalla eteisessä seisovan tv:n, jonka sain onneks pelastettua. En myöskään laittanut aamuks herätystä. Heräsin viittä vaille vuoron alkua (lisäks ihan hirveestä unesta) ja aloitin päivän sanoilla voi vittu, ja sain onneks iskän heittään mut töihi. Sanoin työkaverille että luultavasti ajan Smartin ojaan mutta kuljetuksia ei sitte onneks ollu. Ku pääsin kävin ostaa kynsilakan ja leffalippuja. Jihuu. Nyt istun kotona, kuuntelen Bryan Adamsin rakkauslauluja ja itken koska on vaan niin kova ikävä. Mun pitäis imuroida ja pestä pyykkiä mutta ei huvita. Ei huvita mikää muukaa. Oon iha hirveen näkönen koska en jaksa näyttää hyvältä koska en oo ikinä muualla kun täällä tai töissä, verensokerit on koko ajan päin vittua koska mua ei kiinnosta mitata niitä. Mulla on myös hirveet alemmuuskompleksit sen juutupejulkkis kielitytön takia. Mun mielestä se video on oikeesti hyvä ja hauska ja hyvin tehty, mutta kenen mielestä ei. Ärsyttää että jotkut on niin hyviä kaikessa mitä ne tekee. Mää taas en koe olevani missään oikeesti hyvä. Oon ihan tumpelo arkisissa asioissa niinkun tän tekstin alusta voi hyvin huomata, hidas ja tohelo töissä eikä oo puhettakaan että mulla ois mitää talenttia missää lajissa. En osaa pitää blogia josta tykättäis (en nyt tarkota että tän pitäs olla joku feimi mutta mulla on ollu useempi blogi aikasemmin joihin sain kommentin vaan jos suututin jonkun) ja oon socially awkward penguin koska oon arka ja mua ei kiinnosta baarissa krepaaminen. En ees tiijä missä haluaisin olla hyvä, koska mua ei huvita. Mun elämä koostuu siitä että ajattelen ja lasken ja mietin, millon Matias tulee seuraavan kerran kotiin, kuinka pitkäks aikaa, kuinka kauan se on täällä, kuinka kauan sen jälkeen ollaan erossa ja kuinka monta päivää on koko armeijaa jäljellä. Luen ja päivystän bloglovinia ja Instagramia, koska seuraan muiden elämää eikä mun omassa elämässä tapahu arkisin mitään. Ja käyn töissä.
En tarvis just nyt mitään muuta kun sylin, vähän silitystä ja sanat että kaikki on hyvin. Mutta kun ne kaikki on 130 kilsan päässä.
Kyllä nää angstipostaukset loppuu joku päivä. En nyt vaa oo ihan parhaimmillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti