Tämmöne välijuttu heheh

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Älkää häiriintykö

230

Alle 24 tuntia että sotilas tulee kotiin <3 Voin kertoo että tuli tosi hyvä mieli jo pelkästää siitä että juteltii puhelimessa ja facebookissa tää ilta, voiettä sitte ku pääsee nyhväämää toisessa kiinni.

Tänää olin reipas. Ainaki vähäse. Heräsin ekan kerra jo yheksältä mutta nukahinki vielä uuestaa ja sitte heräsin taas yhentoista aikaa. Vein heti ekana pyykkiä peseytymää, kävin suihkussa ja söin hyvää aamupalaa ja katoin Neljät häät Amerikassa. Töihin lähin aika ajoissa ja siellä meniki sitte koko ilta. Pesin lattioita hirveellä höökillä että ehin kotiin siiheks että I kveld med Ylvis alko :D Hyvin ehin ja muuten putkee menny päivä lössähti siihe että laitoin väärän levyn hellasta päälle tehessäni ruokaa, joka ois ilman mun mokailua ollu valmista just sopivasti enne Ylviksiä. :D Oon tyhymä. Mää ja mun jännittävä elämä.

Tänää oli hyvä olo, koska en stressannu. Jotenki täytyis opetella olemaa joka päivä rennosti. Ehkä sitte syyskuussa viimestää opin :D Maaliskuussa tulee joka tapauksessa lisää stressattavaa ku alkaa yliopistohaku, ja sitä stressiä kestääki sitte parhaimmillaa (ainaki) kesäkuuhu asti...

Nyt pelaan hetken Triple Townia (en kestä niitten ihmisten ääniä, niin söpöjä!!) ja sitte katon ehkä Supernannya. Pitäs oikeesti käyä nukkumaan koska oon menossa aamuvuoroon. :D Mun pitäs myös lukee Mockingjayta eikä olla aina koneella tai räplätä puhelinta. No, mitä nyt päädynki tekemää nii huomista ootellessa...<3

232

Moi, nopee päivitys, kuulumiset ja sillee. Tulin just töistä, työkaveri heitti semilähelle kotia ja kävelin loppumatkan ja nyt posket on iha punaset ja jäässä. Oli ihan törkeen hiljanen päivä niin päästii ajoissa lähtemää. Huomenna mulla on aikanen herätys koska diabeteksen vuosikontrolli on 0830, oon tosi helpottunu että pääsen puhumaa lääkärille mun peloista ja stressistä. Tänään kuuklettelun jälkeen sain selville että tosi monella keho oireilee fyysisesti stressin takia, ja kyllä mä sen nyt itekin tajuan että jos stressatessa tuntuu fyysisesti pahalta, mutta hyvällä päällä rentoutuneena kivoja asioita tehessä ei tunnu missään, se nimenomaan on sitä stressi/jännitys/pelko-oireilua.

Matiaksesta ei nyt luonnollisestikaan kuulu mitään kun se on mettäleirillä ilman puhelinta, mutta torstaina se lupas soittaa taas <3 Sain uuen työvuorolistan joka ärsyttää ja ahistaa mua koska siinä on tosi paljon viikonlopputöitä (ja kaikki paitsi yks vapaapäivä oli arkipäiviä, en mä tee sellasilla mitään!) ja yritän epätoivosesti saaha edes yhen sunnuntaivuoron annettua mun veljelle. Ymmärrän kyllä iskää (joka on siis mun työnantajani) että lista on vaikee tehä kaikkien toiveiden mukasesti kun yks työntekijä lähtee parin viikon lomalle mutta silti, Matias on mulle niin tärkee että haluisin viettää kaiken mahollisen ajan mielummin sen kanssa kun pitsauunin äärellä. Ja syyskuuhun on niin loputtoman pitkä aika :( Oon maailman huonoin olemaan yksin, varsinkin kun mulla ei oo hirveesti kavereita ja oon jo tottunu siihen että kotona on aina joku kun tuun töistä. No onneks nyt on tulossa viikonloppuloma, ja meillä on nyt ihan kivasti aikaa, mulla on Matiaksen täälläoloaikana vaan yks aamuvuoro. Ootan niin innoissani. <3

Huomenna on ihan kiva päivä, aamulla on se lääkäri, sitte meen töihi, sieltä hakemaan H&M:n pakettia, sitte kotiin pyykkäämään ja ehkä siivoomaan jos oon hurja ja illalla tulee Muodin huipulle ja Huippumalli haussa. Ja Sinkkulaiva. En muista tuleeko Ylvis Showta. Sen tiijän että nyt noi Ylvisåkerit on jo sen verra perseilly tuolla että mun on aika siirtyä telkkarin eteen omatekemän pasta bolognesen kanssa. Ylihuomenna kuulen nuhasotilasta, jee. <3

233

Kuinkakohan mones kerta tää on kun alotan uuen blogin :D Ja kertooko se musta jotai jos aina innostus lopahtaa... Tän alotin kumminki toisen ihmisen painostuksesta, tai se nyt on ehkä vähä liioteltu sana mutta you got the point, on ainakin yks ihminen joka on luvannu lukee.

Otsikko kertoo kaiken oleellisen - oon n. 9 kk yksin kotona Tampereella poikaystävän suorittaessa 255 päivän varusmiespalvelusta Lahessa. No joojoo, en oo yksin kaikkia 255 päivää, mutta kyllä suurimman osan ajasta meitä erottaa se n. 128 kilsaa. Aion kirjottaa tänne sekä omista arkisista tekemisistä (koska tuntuu etten niitä muista ikinä kertoo kun soitellaan iltasin) että (ainakin toistaseks erittäin) vaihtelevista fiiliksistä koko asepalvelusta ja Puolustusvoimia kohtaa.

Siltä varalta, että tätä nyt rupee joku muukin kun eräs sotilas lukemaan, suoritan tämmösen pienen esittelyn...

Tosta kuvasta voitte ehkä päätellä kumpi on kumpi. Tää on nyt ainoo viime aikoina meistä otettu yhteiskuva, pimeessä puhelimella otettu ja Facebookista tallennettu, jeeee...

Mun nimi on Riikka, oon 19-vuotias Tampereella asuva viime keväänä media-assistentiks valmistunut pizzeriatyöntekijä :D Eipä oikee muuta. Sairastan diabetesta, epilepsiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Luultavasti traumaperäsen stressin takia luulen sairastavani kaikkia maailman syöpiä, mutta toistaseks pystyn vielä sanomaan itelleni että mulla on kaikki hyvin, tai ainakin nii hyvin ku kolmen edellä mainitun kanssa voi mennä. Mun huumorintaju on tosi laaja ja periaatteessa nauran mille vaan. Melkein. Aina jos teen itelleni ruokaa, siinä on tomaattimurskaa. Oon koukussa puhelimen Yatzy-peliin. Nukun ihan liian vähän sen takia että katon keskellä yötä telkkarista mm. I kveld med Ylvistä, Sinkkulaivaa, Supernannya ja muuta. Mulla on Iron Sky -paita vaikka en oo (vielä) nähny koko leffaa(!!!). Oon armoton grammar nazi, sekä suomen että englannin kielessä. Aion hakee tänä keväänä Aalto-yliopistoon lavastetaiteen koulutusohjelmaan. Tykkään talvesta enemmän kun kesästä. Itken hirveen helposti. :D

Sotilaan nimi on Matias, sekin on 19-vuotias Tampereella asuva viime keväänä media-assistentiks valmistunut alokas. Matiaksella ei ole mun sairauksia. Sekin nauraa ihan sairaasti. Sen mielestä tomaattimurska on yliarvostettua. Sekin pelaa Yatzya puhelimella. Sillon kun Matias on kotona, se kattoo mun kanssa telkkarista kaikkee tyhmää. Matias on nähny Iron Skyn ja sillä on kolme Iron Sky -paitaa. Matias on myös vähän grammar nazi, ja muutenkin pätijä (mikä ei haittaa mua yhtään, pusuja rakas!). Matiaskin hakee kouluun. Sekin tykkää mun käsittääkseni enemmän talvesta kun kesästä. Matias ei itke helposti.

Me asutaan siis yhessä, since kesäkuu 2013. Kevättalvella -13 asuttiin Helsingissä kaks kuukautta yhessä kun oltiin molemmat siellä työharjottelussa. (Iron Sky vs. Salatut elämät, arvatkaa kumpi oli kummassa) Ollaan seurusteltu marraskuusta 2012, Facebookin mukaan vuosipäivä on 26.11. Tavattiin koulussa vuonna 2010 ja oltiin lähestulkoo alusta asti samassa kaveriporukassa. Tunnettii toisemme siis tositosi hyvin enne ku ruvettii seurustelemaa, minkä ansiosta meillä on tosi mutkaton suhde. Ensimmäine yhteinen ulkomaanmatka varattiin jo ennen ku oltiin yhessä (oltiin Lontoossa aikalailla tasan vuos sitten) ja yhessä oltas voitu varmaa asua ilman seurusteluaki. Inttiin Matias lähti Varusmiessoittokuntaan tässä kuussa, tänään on aamuja jäljellä 233. Oon tosi huono olemaan yksin ja oon itkeny näitten 22 päivän aikana ihan luvattoman paljon... Lomia on ollu vasta yks, aluks Matias oli kaks viikkoo kiinni ja nyt on taas toinen viikko putkeen kiinni. Ylihuomisen ylihuomisena onneks on taas vlv, jee <3 Harrastan aika paljon Facebook- tai tekstarirakkauskirjeitä nykyään, mutta yritän jossain vaiheessa jotain liikuntaaki ettei kaikki kalorit kulu nyyhkyttäessä. Niin ja yhessä me harrastetaa mm. Ikeassa ja elokuvissa käymistä.

Mulla on myös paperinen päiväkirja, jonne vuodatan kaikista ikävöivimmät ja rakastuneimmat jutut, koska ainakaan jälkimmäiset ei välttämättä kestäis päivänvaloa. Eli älä Matias huoli, en jaa täällä kaikkee :D (Matias siis oli se, joka mulle ehdotti uutta blogia) En tiijä yhtää oliko tää postaus mitenkää hyödyllinen koska en osaa keskittyä samalla kun katon Sinkkuelämää. :D Nyt keskitän kaiken huomioni siihen (Sinkkuelämän kattomiseen) ja teehen.