Olin jo etukäteen povannu että mun ystävänpäivä on tosi unohtumaton (not) kun Matias on siellä metässä eikä kavereistakaan ollu seuraa, lisäks olin töissä aamun. No meijän koiralla oli kuulemma maha sekasin ja iskä töihin tullessaan pyys että lähen käymään autolla kattomassa koiruutta. Mua vastassa oli iloinen mutta nolo koira sekä eteinen täynnä paskaa ja oksennusta. Fiilikset oli nii huipussa ettei mitää rajaa. Mie romahin melkee. Olin sitte koko illan porukoilla, Matiaksen äiti laitto jossai vaiheessa viestiä että oonko käyny postilaatikolla ja aattelin että ne on varmaa lähettäny tänne kortin tai jotai. No äsken pääsin kotiin ja meijän varapostilaatikossa oli paketti jonka paketointityyli näytti harvinaisen tutulta mutta ajattelin että se on ehkä sukuvika. Paketista paljastu pakettia paketin perään ja jossain vaiheessa tajusin että se on Matiaksen paketoima :D Ja voi mitä siellä paketissa oli, oli pakko vähän itkee onnesta!
Matias on maailman ihanin. <3 Ja juuri sain sen kersanttiveljeltä viestin että taistelijantutkinnosta on selvitty ehjänä (ja ilmeisesti päästy läpikin)! Oon ylpee. Nyt on hyvä mieli kun ystävänpäivään mahtu mullakin vähän romantiikkaa, voin nyt lösähtää sohvalle kattomaan Sinkkuelämää ja syömään karkkia!
Ps. Eka puhelimella tehty postaus wadaap!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti